Menneellä viikolla lapset sairasteli ja sainpa itsekin oksennustaudin. Paino käväisi lukemassa 91,9kg 🙂 Mutta paino kipusi entisiin lukemiin. En ihmettele, sillä oksennustaudista toipuvaa kehoa oli ruokittava kaikella sillä, mikä sille vain parhaiten kelpasi: pinaattikeittoa, suklaata, Gefilusmehua, jäätelöä, Jaffaa… Äiti ja isä kävi meillä ja toivat sairastupaan esim. suklaata, possua, voipullia, Jaffaa, karkkia, muutamaa sorttia kurkkukarkkeja (yhdellä lapsella kurkkukipua ja flunssa), lihapullia muusilla ja jogurttia… arvanet, että minulle kelpasi noistakin syömisistä aika moni. Ja paino nousi 91,9 kilosta sinne mistä oli lähtenytkin edellisperjantain punnituksessa, noh, +100 grammaa siihen vielä päälle.
Mutta no hätä. Nyt vielä ollaan aikataulussa, mutta tällä menolla koko laihdutus lopulta tulee päättymään.
Minä syön liikaa!!!!
Minä en noudata ruoka-aikoja!!!!
Minä herkuttelen liikaa!!!!
Minä otan liian rennosti!!!! Liika rentoilu ei laihduta, kuin ehkä Patrik Borgia :`(
Mutta tosiaan, no hätä! Vielä on mahdollista pysyä laatimassani aikataulussa.
Painotulos +100g
92,6kg eli +100g, yhteensä -2,4kg
Vyötärönympärys– en mitannut
BMI 32,4 -0,9
Tavoiteaikataulu ja -paino:
Ystävänpäivään mennessä -1 kg 94 kg DONE!
Helmikuun loppuun mennessä -2 kg 93 kg DONE!
Maaliskuun 15. pvä -3 kg 92 kg
Maaliskuun loppuun mennessä -4 kg 91 kg
Huhtikuun 15. pvä -5 kg YES!!!! 90 kg
Huhtikuun loppuun mennessä -6 kg 89 kg
Toukokuun 15. pvä -7 kg 88 kg
Toukokuun loppuun mennessä -8 kg 87 kg
Kesäkuun 15.pvä -9 kg 86 kg
Kesäkuun loppuun mennessä -10 kg YES!!!! 85 kg – BMI alle 30 (85.8 kg= BMI 30)
Kesäkuun loppuun mennessä -10 kg YES!!!! 85 kg – BMI alle 30 (85.8 kg= BMI 30)
Vaikka paino putoaa hitaasti, se kuitenkin putoaa pikku hiljaa. Voi kuinka onnellinen olenkaan siitä, että se hidas pudotustahti riittää! Ei nimittäin ole itsestään selvää, että kykenen olemaan perin tyytyväinen itseeni tässä painonpudotusprojektissa huolimatta sen hitaudesta 🙂 Jotain on muuttunut. On ihanaa olla tyytyväinen ja kokea onnistumista tilanteessa, jossa aiemmin olisi saattanut lyödä hanskat tiskiin jo monta kertaa. Vaikka en kaikkea Patrik Borgin ”rennosta painonhallinnasta” allekirjoitakkaan, uskon, että rentous on kyllä osa onnistunutta painonhallintaa 🙂
Kun oikein positiivisesti ajattelee, niin ompa mahtavaa sekin, että kohta BMI on laskenut kokonaisen numeron verran! Ja kun vielä muuttaa pudotetut kilot voipaketeiksi, kertyy siitä huimat 5 voipaketillista kadotettua elopainoa 🙂
Omien kokemuksieni perusteella uskon, että etenkin minun kohdallani hyvään laihdutuslopputulokseen pääseminen vaatii seuraavaa:
A) Minun on ehdottomasti saatava syödä vatsani täyteen ja kokea oloni kylläiseksi 1-3 kertaa päivässä. En jaksaisi pitkään sellaista ruokavaliota, jossa joutuisin syömään ruokaa joka ei oikeasti maita ja joka ei tee kunnolla tyytyväisen kylläiseksi. Ruoan on oltava nautinto 🙂 Niin painonhallinta- kuin laihdutusvaiheessakin.
B) Minua motivoi ruokavalion terveyshyödyt, joten arvostan suuresti sitä, että:
Syön mahdollisimman puhdasta, käsittelemätöntä ruokaa. Olen oppinut lukemaan tuoteselosteita: mitä lyhyempi, sen parempi.
Haluan ruokani olevan peräisin Suomesta tai naapurista. En sano ei kookoshiutaleille enkä manteleille saatika parapähkinöille, mutta pääasiassa ruokani saa olla peräisin puhtaasta kotosuomesta.
C) Ruoan täytyy sopia myös muulle perheelle. Ainakin osittain ja yleensä. En jaksaisi alkuinnostuksen jälkeen tehdä montaa eri ruokaa perheenjäsenille. On ihan ok, että teen esim. jauhelihakastiketta, mutta lisäkkeet voivat olla erit = kukin valitsee mitä haluaa.
D) Punnitus ja painon seuranta. Parhaassa tapauksessa toimii erinomaisena motivaation ylläpitäjänä. Tykkään tehdä painotaulukoita, ne auttaa ymmärtämään painokäyrän alenemisen selkeämmin.
E) Tavoiteaikataulu ja -paino:
Ystävänpäivään mennessä -1 kg
Helmikuun loppuun mennessä -2 kg
Maaliskuun 15. pvä -3 kg
Maaliskuun loppuun mennessä -4 kg
Huhtikuun 15. pvä -5 kg YES!!!!
Huhtikuun loppuun mennessä -6 kg
Toukokuun 15. pvä -7 kg
Toukokuun loppuun mennessä -8 kg
Kesäkuun 15.pvä -9 kg
Kesäkuun loppuun mennessä -10 kg YES!!!!
Ja tämän tavoitteen jälkeen uutta tavoitetta miettimään.
Hups, taisin juuri tehdä itselleni aikataulun, tuosta noin vaan (APUVA)
F) Liikunta. Edes kotiliikunta 🙂 Kuten normisiivous, kaappien suursiivous, ikkunoiden peseminen, auton siivous, jumppa, kuntopyöräily, kahvakuulailu, venyttely, lasten kanssa touhuaminen… Tykkään kovasti lenkkeilystä sauvojen kera tai ilman. Mutta en lähde lenkille väksisin. Tiedän, että aurinko houkuttelee mut ylös ja ulos sitten kun sen aika on 🙂
ELI: Ei pakkoliikuntaa! Oman mielen mukaista, sitten kun sille tuntuu 🙂
blog.parachutehome.com
G) Rentous, hemmottelu ja unelmointi! Aina välillä täytyy itseään hemmotella vaikkapa uudella suihkushampoolla, kasvorasvalla, elokuvalla, hieronnalla…
Armollisuuttaa myös; ihan aina ei kerkeä, saatika jaksa olla se superlaihduttajaäiti.
Sen lisäksi on syytä unelmoida! Visioida itsensä hoikkana, kauniina, terveenä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se meni 🙂
Näin jo hieman kokeneempana ”ikuisena laihduttajana” joutuu jossain kohtaa toteamaan, että pikadieetit eivät toimi. Turhautuneena sitä sitten antaa periksi ja päättää, että olkoot koko laihduttelu! Samahan se on, koska joka tapauksessa paino kuitenkin kohoaa takaisin, vieläpä korkojen kera. Ja tätä samaa valitusvirttä meille viranomaisetkin toitottaa: paino nousee lähes aina lähtölukemiin tai jopa yli sen.
Laihdutusyrityksiin kyllästyneenä on helpottavaa päättää vain hyväksyä itsensä pehmeänä pallerona. Ja etenkin, kun onhan tuota ikääkin jo, joten so what! Ei tässä olla enää miestä etsimässä.
Elämän tärkeysjärjestys
Sitä päättää keskittyä elämän tärkeimpiin kuten perheeseen, uraan ja sisustamiseen… Ja nauttia hyvällä omalla tunnolla pullukoille kuuluvista herkuista, nyt kun ei ole dieetillä 🙂
Antaa hoikkien kanssasisarten elää ilman herkkuja, heiltä kun se luonnistuu helposti. Tästä on todisteena yksi jos toinenkin blogi laihduttaneista naisista, joista osa ihan fitnesspimujakin nykyään…
Pienoinen kateus saattaa ehkä nostaa päätään, mutta sen saa helposti nujerrettua toteamalla napakasti, että fitnesspimujen lihaksikkuus EI OLE kaunista katseltavaa, se on kaukana naisellisuudesta! Ennemmin sitten vaikka… pehmeämmän puoleinen.
Nyt kun on päätetty jatkaa elämää hieman pyöreämpänä, on vain pidettävä paino samoissa lukemissa. Se tarkoittaa melko vapaata herkutelua. Ihan övereitä ei toki sallita, ainakaan usein -ylipainoa kun hieman on eikä sitä enempää kaivata.
Jos ihan rehellinen olisi, joutuisi toteamaan, että herkut ovat tärkeä osa omaa elämänsisältöä! Niitä kun ajattelee niin usein ja niitä syö niin usein… ne kuuluvat yhtä lailla iltaan, juhlaan, huikopalaksi iltapäiväväsymykseen, palkinnoksi rasittavan työpäivän jälkeen ja kylässä ilman muuta!
Kummitätikin on aina sanonut, että ei kyläruoka lihota! ❤
Paino painaa mieltä
Mutta sitten kuitenkin se paino, vaatteiden huono istuvuus, peilikuva, kankeus, huono kunto… se kaikki kaihertaa mielessä vähän väliä. Se piinaa melkein koko ajan takaraivossa muistuttamassa siitä, että pitäisi laihduttaa…
Omatunto ei anna rauhaa ja mieli valmistuu taas uuteen laihdutussessioon. Mutta sen aika ei ole vielä, ei juuri nyt ainakaan. Ehkä sitten kun loma alkaa, niin, tai ehkä sitten kun joulu on ohi… sitten kun tuntuu sopivalle. Mutta ei nyt!
Terveys vaakalaudalla
Elämä jatkuu ja laihdutus odottaa sitä ”sitten kuin” ajankohtaa. Lopulta kohtalo on puuttumassa peliin, tai ainakin säikyttelemässä: terveydenhoitaja ilmoittaa kohonneista rasva-arvoista. VOI KAUHISTUS sentään!
Sitä ihmettelee, että kuinka näin voi käydä juuri minulle, olenhan aina ollut niin terve. Mitä nyt flunssakierrettä ja kolotusta siellä täällä, mutta ei vakavampaa, ei vielä tällä iällä.
Asia järkyttää ja mielessä risteilee kammottavia kuvia pillereitä napsivasta minusta. Täytynee ottaa netistä lisätietoa kolesteroliarvoista… ja tietohan lisää tuskaa. Mitä kaikkea kauheuksia edessä saattaakaan olla!
Nyt jos koskaan asialle on tehtävä jotakin! Voi itku ja valitus, miksi en ole aiemmin herännyt, mitäs jos nyt on jo myöhäistä tehdä korjausliikkeitä!
Mielen täyttää pettymys ja itsesyytökset. Miten sitä onkaan ollut niin kovin ajattelematon ja saamaton painonpudotuksen suhteen.
Aikansa itseään moitittuaan ja itsesäälissä kiereskeltyään sitä sitten päättää, että nyt, siis oikeasti N Y T riittää tekosyyt ja itselleni valehtelu! Nyt on otettava itseä niskasta kiinni ja painon on pudottava!!!!!
Kuva: Hyvä Terveys
Motivaatio on kohdallaan, painokin alkaa tippua. Kitukuurilla mennään, vanhoilla paikkarin pistesyteemeillä. Viisi kiloa tippuu tiukalla dieetillä. Terveellinen ruoka ja liikunta piristävät mieltä. Oma olo paranee ja terveys on taas paremmalla tolalla, rasva-arvot tasaantuvat. Jihuu!
Tavoite siis saavutettu, ei muuta kuin tiukkaa painonhallintaa tästä eteenpäin. Toki liikoja kaloreita välttäen, sillä silloinhan ne kilot palaisivat, tämänhän me kaikki tiedämme. Mutta paikkarin pisteet saa nyt jättää ja ottaa hieman rennommin, omaa oloa kuulostellen.
Housunkaulusta jälleen kiristää
Ajan kuluessa alkaa taas lihominen. Kilo kilolta, hiljalleen ja housunvyötäröäkin jo kiristää. Mutta kun on niin kiire, niin paljon muistettavaa ja niin huonosti nukuttuja öitäkin, että kuntoilulle ei jää aikaa eikä sitä nyt jaksa syömisiäänkään miettiä terveellisesti näin stressaantuneena!
Mutta kun pitäisi. Pitäisi osata laihduttaa, jaksaa pitää paino, pitäisi olla aikaa kuntoilulle ja pitäisi tehdä niin mahdottoman montaa asiaa samaan aikaan!!!!!! Ja kun naapurin Maijakin pudotti 25 kg. Pakostakin alkaa kokemaan melkoista huonommuutta, epäonnistumista ja itseinhoa.
Miksi minä en onnistu olemaan hoikka!
Ystävä hädässä tunnetaan
No mieliala paranee roimasti, kun soittaa pari puhelua parhaille ystäville: eiväthän hekään ole onnistuneet laihduttamaan, vaikka naaprin Maija onnistuikin! Maija saa taatusti kilonsa vielä takaisin. Ja elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin paino! Ja kun rasva-arvotkin olivat ihan vain raja-alueilla, joten ei tässä hätää, ei muuta kuin vain ostamaan isompia housuja, elämä jatkuu! 🙂
Kuva: Me naiset
Mutta muutaman kuukauden päästä jälleen alkaa omatunto kaihertaa siihen malliin, että on tullut tilin teon aika: on pakko astua puntarille.
Jännittää, ihan meinaa paniikki iskeä, kun täytyy kohdata totuus omasta painostaan.
Puntari näyttää jälleen muutaman kilon enemmän, itseasiassa painoindeksi on kääntynyt vaivihkaa lihavuuden puolelle, APUA! Eihän näin lihavavaksi pitänyt koskaan tulla.
Nyt on laihdutettava tosissaan, tämä paino on jo vakava terveysriski.
5:2 – unelmien painonhallintatapa on täällä!
Kuin onnen kantamoisena tv:stä tulee dokumenttiohjelma uudesta muotidieetistä 5:2. Sen avulla paino laskeekin ”helposti”. Nyt jos koskaan on onnistuttava. Täytyy vain ihmetellä miksi tätä 5:2 dieettiä ei ole aiemmin keksitty????
Kirjastosta löytyy iso pino kirjoja aiheesta ja ne tulee luettua nopeasti.
Ja kas, paino tippuukin parissa kuukaudessa viisi kiloa, se on paljon se! Kaverit ovat saaneet kuulla hehkutusta uudesta dieetistä, jota on tarkoitus noudattaa ihan koko loppuelämä! Se vaan on niin helppoa, helpompaa kuin koskaan: vain kaksi kertaa viikossa paastoa (500 kcal) ja muutoin saapi syödä normaalin terveellisesti + herkutellakin ❤
Miksi tätä ei ole aiemmin keksitty!?
Kuva: Evalotta.info
Kun dieettiä on kolme kuukautta takana, tulee repsahdus, ihan harkittu ja sallittu sellainen, serkun hääjuhlissa. Etukäteen itselle sallittu herkkuhetki jääkin päälle. Tai ainakaan paatopäivät eivät enää meinaa onnistua. Ruokahimot ovat kovat ja usein paastopäivinä tulee sorruttua herkkuihin aina vain.
Tottahan toki sitä alkaa kokemaan samaa vanhaa epäonnistumista. Ei ole halua kertoa kavereille kuinka jälleenkerran epäonnistui. Ei ole mukavaa myöntää itselleenkään kuinka on huono itsekuriltaan, ehkä päässäkin on jotakin vikaa…
Ja niin 5:2 dieetin paastopäivät toteutuvat yhä vain harvemmin ja sehän tietää sitä, että paino nousee, se nousee hälyttävän nopeasti.
Huonoa omatunto kiusaa, ihan itkettää. Itseään täytyy lohduttaa herkuilla.
Kuva: Makuja.fi
Kilot palaavat korkojen kera, jälleen kerran.
Takaraivossa sama vanha virsi: pitäisi laihduttaa 😦
Tarinaa voisi jatkaa ja jatkaa. Yllä kuvattu on valitettavan totta liian monen kohdalla.
Tähän kierteeseen tulee saada stoppi! Tämän blogin myötä koetan löytää tavan päästä ylipainosta, ilman nälässä kärvistelyä, ilman hokkus pokku -temppuja ja ilman jokapäiväistä pakkoliikuntaa. JES!
(APUVA)
tavoitteenahyvinvointi.wordpress.com 